”Susta tulee vielä jotain” – Alanvaihtoa ja uratarinoita feat. Julia Kaukinen
S-ryhmä tarjoaa monipuolisia, laaja-alaisia työmahdollisuuksia eri toimialoilla. Erilaisia ammattilaisia ja osaajia työskentelee Ässällä tällä hetkellä n. 40 000. Lotta Lukka muistelee oman HR-uransa alkutaipaletta S-ryhmällä: hän aloitti nuorena HR-alalla ja hänelle suotiin jo heti alkajaisiksi isoja vastuualueita. Lotan mukaan mieleenpainuvinta onkin ollut tunne luottamuksesta, jota hänelle annettiin. Hyvä ensihenkilötyö jää mieleen.
”Pääsin tekemään itseäni kokeneemmassa ja viisaammassa seurassa erilaisia tehtäviä. Sain jo urani alussa ison vastuualueen rekrytoinneissa ja tulokas otettiin hyvin vastaan”.
Jenni Hoikkanen ajautui lukioikäisenä sattumalta S-ryhmän palvelukseen päivittäistavarakauppaan. Jenni muistelee osallistumistaan kassatyöntekijänä koko talolle järjestettävään koulutukseen. Nuori Jenni tsemppasi parhaansa mukaan ja halusi antaa itsestään hyvän kuvan reippaana työntekijänä, joka haluaa oppia uutta. Valmennuksen loppupuolella valmentaja halasi kaikkia ja kuiskasi Jennin korvaan: ”Jenni, susta tulee vielä jotain”.
”En tiedä miksi hän kuiskasi tuon lauseen juuri minulle, mutta muistan, että silloin minulle kirkastui se, miten kauhean tärkeää on se, että nuoria tsempataan”, Jenni toteaa.
Jossain vaiheessa hänelle kirkastui myös, S-ryhmän tarjoamat mahdollisuudet erilaisiin töihin ja työssä kehittymiseen. Jennin urapolku kulkeutuukin opiskeluaikojen kassamyyjän työstä nykyisiin viestinnän asiantuntija- ja esihenkilötehtäviin.
Mirka Nyqvist-Kungur työskentelee S-ryhmän kaupan media Smart Marketing-tiimissä B2B-markkinoinnin ja -viestinnän tehtävissä. Hän työskenteli aiemmin SOK:n matkailu- ja ravintolakaupan ketjuohjauksen myyntipalveluun, jossa hoidetaan keskitetysti S-ryhmän hotellien ja ravintoloiden ryhmä-, kokous- ja ravintolamyyntipalvelua. Myyntipalvelusta Mirka jatkoi suunnittelemaan OSH Presidentti-hotellin kokouksia ja tapahtumia, kunnes hän kohtasi takaiskun: koronapandemian myötä tuli lomautus määrittelemättömäksi ajaksi.
”Hakeuduin työkkärin kautta digimarkkinoinnin koulutukseen. Ehtona koulutukseen hyväksymisestä piti hankkia itselleen trainee-paikka. Laitoin sattumanvaraisesti viestiä nykyiselle esihenkilölleni Hannaleena Koskiselle, joka näytti vetävän Smart Marketing-tiimiä. Hannaleena otti minut traineeksi, ja yhdessä aloimme rakentaa työnkuvaani ja kehittämään markkinointia ja toimenpiteitä eteenpäin. Sillä polulla ollaan”, Mirka kuvaa.
Kunniavieraaksi podcastiin ässäläisten joukkoon on saapunut uravalmentaja Julia Kaukinen. Julia tuli aikoinaan ensimmäisenä Suomessa julki käyttäen ammattimaisen CV:n kirjoittajan titteliä.
”Elettiin aikaa, jolloin koettiin häpeällisenä se, että joku ei jaksa kirjoittaa omaa CV:tään”, Julia muistelee uransa alkuaikoja. ”Hyppäsin aikoinaan B2B-myyjän ja -markkinoijan pestistä yrittäjäksi. Olen Suomen ensimmäinen CV:n- ja LinkedIn-profiilin kirjoittaja ja nyt toimin johdon urakonsulttina: autan johtajia ja keskijohtoa pääsemään mukavasti töihin ja vaihtamaan alaa.”
Itsetuntemus on tärkeää myös työelämässä
Työmahdollisuuksia voi hakijoille tarjoutua eri reittejä pitkin, mutta henkilön oma aktiivisuus yleensä edesauttaa työnsaantia. Aina ei myöskään tarvitse lähteä ”merta edemmäs kalaa” - Jennin tarina on siitä hyvä esimerkki.
”Tärkeää on itsetuntemus. Kannattaa myös pitää mielessä, että työpaikkaa ei ole pakko vaihtaa! Säännöllisin väliajoin on hyvä tutkiskella omia tavoitteitaan työlle ja omia arvojaan sekä lisätä tietoutta omasta ammatti-identiteetistä. Jos tämä vaatii esimerkiksi työtehtävien vaihtoa, niin se on hyvin ok”, Lotta toteaa.
Oman uralla etenemisen suunta voi olla minne tahansa: ei aina esihenkilötehtäviin tai kohti suurempaa vastuuta toimenkuvassa. Etenemistä ja kehittymistä voi tapahtua monella tapaa.
”Kun tulee into vaihtaa työtä, lähdemme todella usein etsimään mahdollisuuksia kaukaa sen sijaan, että pohtisimme, voisiko omaa toimenkuvaa laajentaa tai tutustua vaikka naapuritiimiin. Meillä S-ryhmäläisillä on 40 000 työkaveria - aina löytyy tuttuja ja mahdollisuuksia avartaa näkymää ja tietoisuutta eri työmahdollisuuksista”, Lotta toteaa.
Pidä kiinni tai auta eteenpäin
Pitääkö kaikille tuttu fraasi ”ketään ei kotoa haeta” paikkansa myös työhaussa?
”Niillä aloilla, joilla on paljon työvoimapulaa, osaajia kyllä soitetaan ja houkutellaan töihin. Olen todennut, että suomalaisten on yleisesti tosi vaikeaa pyytää apua omasta verkostostaan ja omien onnistumisten tuominen esiin on todella vaikeaa. Suosittelisin lähteä verkostoitumaan: kyselemään, millainen fiilis tiimissä on tehdä töitä ja tutustua eri tiimeihin. Voit miettiä itseksesi, millaisista projekteista olet tykännyt ja missä on ollut hyvä boogie”, Julia summaa.
Lotta komppaa Juliaa muistuttaen, että mikäli henkilö on jo työsuhteessa ja haluaa vaihtaa toimenkuvaa, kaikki lähtee avoimesta keskustelusta. Parhaimmassa tapauksessa työpaikalla olisi sellainen ilmapiiri, että omalle esihenkilölle on helppo tuoda esiin halu kehittyä ja edetä.
”On työnantajan vastuu ja velvollisuus hyödyntää olemassa olevaa potentiaalia. Jos tiedetään, että työntekijä on pyrkimässä esimerkiksi OKL:ään opiskelemaan opettajaksi, voidaan miettiä, kiinnostaisiko häntä esimerkiksi perehdytystehtävät ja tarjota tällaisia mahdollisuuksia. On hyvä ajatella ammatillista kehittymistä hieman nykyistä pidemmälle.
Kilpailu parhaista tekijöistä ja osaamisesta työmarkkinoilla kovenee koko ajan.
”Työnantaja ei ole tilanteen tasalla, jos tänä päivänä ei yritä pitää kiinni osaavista työntekijöistä. Osaamisvaateet kasvavat joka alalla, ja jos ei näe kriittiseksi menestystekijäksi hyvistä tekijöistä kiinni pitämistä ja halua kasvattaa osaamista ja tarjota urapolkuja, näkisin sen outona”, Jenni toteaa.
Julian vakiokysymys johtajille on: kuinka monta alaistasi olet auttanut urallaan eteenpäin?
”On tavallaan myös melko vanhanaikainen ajatusmaailma, että omistaan pidetään tiukasti kiinni, eikä auteta uralla eteenpäin. Kertoo esihenkilöstä paljon, jos vastaa tuohon kysymykseen ”en ketään”.
Julia vinkkaa myös nousevasta trendistä: erilaisten työohjaajien hyödyntäminen organisaatioissa. Suomessa valmistuu paljon uraohjaajia, jotka kuitenkin hakeutuvat usein yliopistomaailmaan tai valmennuskeskuksiin.
”Näkisin mielelläni tulevaisuudessa enemmän organisaatioiden sisällä uracoacheja, jotka auttaisivat työntekijöitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja esimerkiksi neuvoisivat, missä yksiköissä työntekijästä olisi eniten hyötyä.”
”Work smarter, not harder”
Pitkään on puhuttu ”downshiftaamisesta” työelämässä.
”Olen työskennellyt paljon henkilöiden kanssa, jotka ovat nousseet esimerkiksi johtotehtäviin, toimineet johtopositioissa vuosia ja haluavatkin lähteä esimerkiksi konsulteiksi”, Julia toteaa. Hän kertoo asiakkaastaan, joka on tehnyt kovaa tulosta ja ollut arvostettu johtaja – kunnes hän tajusi, että hän ei halua enää johtaa, vaan auttaa nuoria esihenkilöitä valmentaen osaamisen kehittymistä ja auttaen heitä eteenpäin urallaan.
Jennin somekuplassa on viime aikoina noussut usein esiin ajatus siitä, mikä elämässä on tärkeää ja arvostettavaa. Onko elämä oltava työkeskeistä, vai mahtuuuko siihen muutakin?
”Ollaan sensitiivisiä sen asian äärellä, että elämässä on muutakin kuin työ. Onko se downshiftaamista vai tietoisuutta siitä, että työ ei ole kaikki kaikessa?”, Jenni pohtii.
Lotta on törmännyt työssään asenteiden muutokseen. Nykyään pohditaan erilaisia osa-aikatyön mahdollisuuksia ja sitä, voiko harrastuksesta tehdä itselleen uran. Virka-ajattelu on vähentynyt ja halutaan enemmän esimerkiksi määräaikaisuuksia ja kokeilla eri työtehtäviä. Määräaikaisuus ei ole enää mörkö: se voi avata ovet aivan uusiin uriin ja työtehtäviin.
”Rehellisesti vierastan termiä ”vakituinen työ”, Julia naurahtaa. ”Vakituiset työtkin kaatuvat, kuten on nähty pandemian aikana. Jos yritys kiinnostaa, ehdottomasti kannattaa hakea määräaikaisia tehtäviä ja niistä voi poikia hyviä uramahdollisuuksia. Myös yksi vinkki: määräaikaisuuksiin on yleensä vähemmän hakijoita, kuin vakituisiin työsuhteisiin”.
Uudelle ja jännittävälle kannattaa joskus antaa mahdollisuus, mutta alan tai uranvaihtoa suunnitteleva voi kohdata erilaisia esteitä jo suunnitteluvaiheessa. Nykyisestä työstä voi olla korkea kynnys lähteä, jos on saavutettuja etuja ja pitkät vuosilomat sekä suotuisat palkitsemisen mallit. Myös ihmiset, jopa oma lähipiiri, voi seistä tahtomattaankin esteenä uusilla urapoluilla.
”Suomessa vallitsee usein ajatus, että ”en kerro kellekään suunnitelmistani”. Usein kaverit ja läheiset yrittävät ylipuhua henkilöä olemaan vaihtamatta ja kokeilematta uutta. Tämä on surullista”, Julia harmittelee. ”Esteenä voi olla myös uraitsetunto – henkilö voi pohtia itsekseen että ”pystynkö tähän”, jos vieressä ei ole ketään sanomassa, että hänestä tulee jotain. Kehotankin verkostoa: jos näette henkilössä potentiaalia, kertokaa se hänelle.”
Lähipiirin mielipiteiltä on helppo sulkea korvansa tai puhelimensa. Mutta jos ääni onkin omassa päässä, onkin korvien sulkeminen vaikeampaa. Usein esteet rakentuvatkin omissa mielissämme.
”Yksi iso vaihtamisen este voi olla myös kiintymys työyhteisöön”, Lotta huomauttaa. ”Meillä on sisäänrakennettu joukkoon kuulumisen tunne, joka tuntuu joskus elämän ja kuoleman kysymykseltä. Tällöin jäädään helposti olemassa olevaan tehtävään, jotta saa pitää tutun työyhteisön.”